Siipien havinaa ja vapaudenkaipuuta

Minua ovat niin pitkään kuin muistan kiehtoneet ajatukset siivistä ja lentämisestä. Nämähän ovat melko kliseisiäkin vapauden symboleita, ja olen niitä hiukan vältellyt juuri siinä pelossa että ne olisivat liian kuluneita aiheita, itsestäänselvyyksiä... Mutta kun sydän jotakin haluaa, niin se tekee. Ei se kysele haittaako tai naurattaako kenties jotakuta. Siispä lentoaiheita on nyt joulun jälkeen jonkin verran puhkannut ;)

Tästä työstä lentoaiheen esiintuleminen oikeastaan tälläerää alkoi. Tein töitä joissa käytin kankaita ja vaatteiden osia kollaasinomaisesti osana teosta. Tässä siis käytetty t-paidan puolikasta. Kun maalaan tai piirrän tms. en suunnittele teosta etukäteen, vaan etenen sitä mukaan kun keskeneräinen työ antaa minulle aina uusia ideoita siitä mihin suuntaan sitä viedä. En siis ollut tekemässä siipi- tai lentotaulua, lähtökohtanani oli vain tuo t-paita ja sen savunharmaa väri. Teoksen maalattuani halusin lisätä siihen vielä tuon tekstin. Olen usein nähnyt unta siitä että lennän. Se on yksi ihanimmista toistuvista unistani, se tunne kun kohoat ylös taivaisiin on uskomaton. Lentäminen on minulle, niinkuin varmasti monelle muullekin vapauden symboli. Ihminen voi vertauskuvallisestikin arjen keskeltä kohota siivilleen ja tulla voimakkaammin ja autenttisemmin omaksi itsekseen.  Siis vapaaksi. Jokaisella on oma tapansa nousta siivilleen ja toteuttaa itseään. 

Ylläolevan kollaasin tein lahjaksi ystävälleni. Siinäkin toistuu siipi-aihe, mukana on tietosanakirjasta leikattu mustavalkoinen kuva Hugo Simbergin haavoittuneesta enkelistä. Tekstinä Eino Leinon "Se kuitenkin liikkuu". Tämä on yksi lempirunoistani, Leino kirjoittaa siitä miten hänen sydämensä voi vaikka haudata maan alle ja polkea, mutta se kuitenkin liikkuu. Elämänvoimaa ja paloa ei voi mikään nujertaa, vapaus voittaa aina kaiken sorron. Vesa-Matti Loiri on laulanut runon hienosti, laitan linkin mistä sen voi you tube-videona katsoa:

Se kuitenkin liikkuu 

Lento- ja siipiaiheisia kollaaseja olen tehnyt vielä kolme lisää. Niihin olen kirjoittanut itse teksteiksi runonpätkiä. 

Ja silloin minä lentäisin, niin korkealle kuin pystyisin, tuulen mukana minä katoaisin, mutta en koskaan sinulta.

Se lintu lensi jonnekin, enkä nähnyt sitä koskaan enää, mutta tiesin että se oli vapaa.

Jos minut olisi tehty siivistä ja valkoisista höyhenistä niin minä olisin painoton ja niin kevyt, että sinunkaan huolesi eivät painaisi mitään kun olisit kanssani.

Tässä vielä kuva koko neljän työn sarjasta kehystettynä (mukana neljäntenä edellisessä blogikirjoituksessa esitelty sydänaiheinen työ) :

Nämä viimeiset työt ovat paljon kevyempiä ja vaaleampisävyisiä kuin aiemmat maalaukseni. Olen käyttänyt maalaamiseen ja piirtämiseen mustetta ja kahvia. Pidän todella paljon musteen kanssa työskentelystä. Ajatuksissa on tehdä sitä lisää. Pienien töiden tekeminen tuntuu yllättävän mukavalta kun olen nyt tehnyt pitkän aikaa suhteellisen suuria. 

Viime viikon lopulla aloittelinkin sitten ihan miniatyyrikokoisilta tuntuvien korujen tekemistä. Seuraavassa postauksessani saattekin ehkä jo nähdä minkälaisia niistä alkaa tulla :)