Katariina Souri ja ”vanhanaikaisuus”

 Lux Helsinki tapahtumassa näytetään Katariina Sourin ”Pohjakosketus” -teos. Naishahmoja esittäviä maalauksia projisoidaan Senaatintorin suurten kivirakennusten seiniin. Yksi teoksista on kuva lapista. Siinä nainen seisoo poron kanssa, yllään saamelaipukua mukailevat vaatteet. Maalatussa teoksessa vaateparsi ei ole kuvattu tarkasti, vaan enemmänkin viitteellisesti. Mielleyhtymä saamelaisuuteen kuitenkin syntyy.

Teoksesta syntyy kohu, kun saamelaisnuorten puheenjohtaja, aktivisti Petra Laiti kritisoi sitä instagramtilillään, kutsuen teosta mm ”vanhanaikaiseksi”.

Katariina Sourin maalaamasta saamelaisnaisesta syntyi kohu – taiteilijaa syytetään kulttuurisesta omimisesta.  

Takerrun sanaan ”vanhanaikainen”… Englanniksi ”old fashioned” eli vanhan muodin mukainen. 

Meitä taapertaa täällä maailmassa, ihmisiä, jotka ovat eläneet kauemmin kuin toiset. Olemme eläneet vanhaan aikaan, oppineet asioita, kapinoineet sitä vielä edellistä ”vanhaa aikaa” vastaan…Vanhanaikaiset ihmiset ovat muuttaneet asioita ja ajattelutapoja, rikkoneet tabuja ja lasikattoja. Lähtökohta vain oli vielä vanhanaikaisempi. 

Kuvitelkaa tilanne, että heitetään palloa. Ensimmäinen heittäjä heittää pallon viivalta niin kauas kuin jaksaa. Seuraava heittäjä saa heittää siitä kohtaa, mihin ensimmäisen heittäjän pallo tippui. On itsestäänselvää, että nollalinjalta mitattuna toisen heittäjän pallo putoaa kauemmas.. eikö?

Katariina Souri on ollut ikäluokkansa yksi rohkeimmista. Hän on vienyt naisasiaa ja tasa-arvon ajatusta Suomessa eteenpäin enemmän kuin monikaan muu. Hän on kasvanut, luonut itsenä uudelleen yhä uudestaan ja uudestaan. Hän on ollut mielipidevaikuttaja, mitä suurimmassa määrin. Hänen vaikutuksensa on ollut sallivampaan, vapauttavaan pyrkivä.

Kun puhutaan kehityksestä, edistyksestä, siitä että kulttuurin sisällä ajatusmaailmaa muutetaan sallivammaksi, suvaitsevammaksi, vapaammaksi, ei ole hedelmällistä puhua ”muodista” (old fashioned). Muodit/ aikakaudet seuraavat toisiasn. Niillä on omat leimansa. Muodit ja aikakaudet ovat niitä yksittäisiä pallonheittoja. Nykyistä aikakautta ei voisi olla ilman edellisen aikakauden työtä.

Nuorilla on hyviä ajatuksia, pidän suunnasta johon he haluavat yhteiskuntaa kehittää: näen arvoja kuten tasa-arvo, kunnioitus. Yhteisöllisyys, myötätunto. Siitä huolimatta, että nyt alkaa olla heidän vuoronsa korottaa ääntään, tehdä näkyväksi niitä asioita, joita seuraava pallonheitto muuttaa, on muistettava, että niissä ihmisissä jotka elivät edellisen pallonheiton ajan, elää yhä myös muistoja ja mielikuvia siitä vanhanaikaisestakin maailmasta. Siinäkin maailmassa oli paljon hyvää, kaunista, arvokasta. 

Katariina Sourin saamelaisnainen on maalattu kauniiksi, vahvaksi, arvokkaaksi naishahmoksi. Yhdeksi naishahmoksi muiden joukkoon. Hän ei ole ”ominut” kulttuuria, hän on tuonut esiin sen olemassaolon. Näkyväksi… että nämäkin naiset ovat olemassa. Nekin ”vanhanaikaiset” saamelaisnaiset, jotka osallistuivat sen pallon eteenpäin heittämiseen ihan niinkuin kaikki muutkin.

Edistystä ei kannata mitata niin että tarkastellaan vain yhtä muotia/aikakautta kerrallaan. Meidän kannattaa katsoa ihan koko matkaa niin pitkälle kun vain pystymme näkemään.. Vanhanaikaisten kannustaen uudenaikaisia eteenpäin, uudenaikaisten arvostamalla edellisten työtä. Vanhaa muotia ei tarvitse piilottaa vain koska uusikin on olemassa. Myös se on moninaisuutta. Sanoisin sitä jopa perspektiiviksi.