Return of the Mac

 

Olen vastikään (Vuosi sittten 😂) aloittanut yritystoiminnan. Ennen yritystoiminnan aloittamista minulla oli n. kahden vuoden tauko maalaamisessa... Maalailin jotakin, vähän.. juu, mutta en syventyen, kunnolla... tiedättehän, ei kunnolla, pohjanmaan kautta. Minulla on yksi runo, sen nimi on

 Artisti maksaa 

Maasta lämpö

ja ihmisestä sydän,
ajatus korkeudesta
ja mieli virtana mereen.
Minun koko elämäni
yhdessä auringonsäteessä,
yhdessä varjossa koko kohtaloni.

En saa koskaan itseäni selville,
muutos on aina liian satunnainen.
Se ei etene suoraviivaisesti
vaan heräämisinä,
niinkuin ikkunaa vasten lentävä lintu
löytääkin itsensä maasta
ja ymmärtää
että siiviltäkin voi pudota.

Ihmisten vieressä
olen pelkkä hämärä
vaikka tiedän että minussa
on valo ja varjo samalla.
toive ja pettymys,
onni ja kärsimys,
pelko ja rohkeus
jatkuvasti
maa ja taivas
yhtä aikaa.

Eikä mikään minusta lähde
vaan kerääntyy
väreilevän pinnan alle
syväksi vedeksi,
alku- ja loppumereksi
josta syntyy halu jakaa itsensä
maailman kanssa
loputtomasti
pohjia myöten 
kokonaan.

Olen kirjoittanut tuon runon 2015, hiukan ennen kuvataiteilijaksi valmistumistani. Sen jälkeen olen maalaamisen ja näyttelytoiminnan ohessa vuosia keskustellut erinäisten ihmisten kanssa siitä, olenko nyt sitten "oikea" taiteilija vaiko en... Päivätyötä tehdessäni kuulin usein että se on vain harrastus. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on ollut tarve mitätöidä, "pudotaa maan pinnalle" sellaisia jotka kulkevat liikaa pää pilvissä, haaveilevat jotakin muuta kuin sitä "tavallista ihan hyvää".

 Onni löytyy arjesta (Olen inhonnut tuota slogania yli kaiken :D) Mutta siinä tapauksessa arjen pitäisi tehdä onnelliseksi. Onni ei voi löytyä arjesta, joka ei vastaa ihmisen sisäistä paloa ja arvomaailmaa.

Noiden kahden maalaamattoman vuoden aikana yritin... yritin niin perkuleesti tyytyä siihen että en tee taidetta, olen luokanope, äiti. Iltapäivisin harrastan jotain. Hevosia ja taidetta. Jos jaksan.  Laitan ruokaa, siivoilen, luen kirjaa ja katson telkkaria. Siinä se ihana arki on. turvallista. Sitä sitten hautaan saakka.

En pystynyt.

Siispä suhteellisen mittavan kipuilun jälkeen jäin pois päivätyöstäni koulussa ja perustin Taide- ja hyvinvointialan yrityksen. Opiskelin joogaopettajaksi ja rentoutusvalmentajaksi. Aloin maalata ja tehdä kuvia "kaupallisesti"... tuotteistin maalauksiani, jotta niille olisi enemmän markkinoita. Teen yhä edelleen myös koruja.. kaikenlaista pientä kaunista, iloista, hauskaa. 

Nautin💓

Samalla kun olen tehnyt pientä, kaunista ja kaupallista, olen kuitenkin tehnyt myös sitä kantaaottavampaa, haavoittuvampaa taidetta. Se on toinen puoli minusta. Se toinen puoli, mikä myös haluan jakaa... 

Monet sanovat, että pitää löytää oma tyyli ja pitäytyä siinä. että ihmiset menevät sekaisin jos taiteilija ei toimi odotetulla tavalla. Että ihmiset pitävät jostain, ja haluavat lisää sitä samaa... tai ainakin samankaltaista... nyt siis ongelmaksi taiteen tekemiseni suhteen tuntui nousevan se, että enemmän kaupalliset puuhailuni sekoittavat juurikin sen enemmän "taiteellisen" porukan. 

Jostain syystä on vaikea hyväksyä taikka ehkä myös hahmottaa että sekä kaupallinen että vähemmän kaupallinen, tuotteistettu ja uniikki voivat olla olemassa, samassa ihmisessä, rinta rinnan. Toinen ei sulje pois toista. ..että taiteilija tekisi myös bisnestä... ja vielä huumorilla, ja ...

Siksi päädyin perustamaan erikseen koko some/verkkoprofiilin taiteilijapersoonalleni. Puhukoot hän sitten eri foorumissa kuin se toinen, kauppias-artesaani-joogaope-designeri mikälie hihhuli-tyyppi. ehkä se helpottaa sitä ensitutustumisen kohtaa, sitä missä ihminen pitää nopeasti kategorisoida johonkin lokeroon, jotta hänen kanssaan voi sitten toimia. Ensivaikutelma, niinkuin sanotaan. Tein erikseen taiteilija-kotisivut, kaivelin tämän blogin naftaliinista. Face ja insta olikin jo olemassa, rupean päivittämään myös niitä aktiivisemmin.

Tämä puoli minusta on totta... hyvinkin totta... se ei välttämättä tule arkielämässä yhtä paljon esiin... mutta se on minulle elintärkeä. Se on kuitenkin vain puolet totuudesta. Toinen puoli on ihan yhtä totta. 

En minä tiedä mikä on kenenkin mielestä "oikea taiteilija". Minä vaan maalaan, ja yritän pysyä hengissä ja suht tyytyväisenä. Yritän jakaa jotain inhimillistä, pehmeitä arvoja, iloa ja rauhaa mutta luoda
tilaa myös haastaville tunteille ja ajatuksille. Autenttisia yhteyksiä.💓

Tervetuloa kelkkaan. Taas :D

Linkki taiteilijasivulleni: Visual artist Ulla Laisi